Uusniemen metsästysmaja

Hämeenläänin Metsästysseuran metsästysosasto päätti Martti Wirtasen aloitteesta kokouksessaan 20. 10. 1944 ostaa ns. Uusniemen autiotorpan vielä pystyssä olevan riihirakennuksen ja navetan. Näistä vanhoista rakennuksista oli tarkoitus rakentaa metsästysmaja ja sen yhteyteen sauna seuran jäsenten käytettäväksi. Samalla metsästysosasto valitsi rakennustoimikunnan, johon tulivat M. Wirtanen, A. Kiviluoto, M. Salo, K. J. Cederberg, 0. Hento, A. Pohjavirta ja 0. Karisto. Rakennusrahaston kartuttamiseksi päätettiin kantaa jäseniltä 200 silloisen markan suuruinen lisämaksu sekä kerätä lahjoituksia, joita saatiin: Arvi A. Karisto Oy 3 000 mk, K. T. Vilenius 1 300 mk, Y. Parrukoski 1 000 mk, N. Ringvall 1000 mk, M. Wirtanen 500 mk, J. Uotila 500 mk ja P. Salvos 500 mk.

uusniemikunn.jpg

Rakennukset ostettiin n. 6 000 markan hinnasta ja tarpeellinen tonttialue vuokrattiin maanviljelijä Lauri Alaspäältä 3. 11.1944 25-vuodeksi 300 markan vuosivuokrasta. Vuokrasopimusta on jatkettu v. 1969 10-vuodella. Vuokrasopimuksessa mainittiin vuokranantajan toivovan, "että vuokraaja hoitaa Uusniemen tanhuat niin hyvin, että erämiehet, retkeilijät ja maanomistajat nauttivat ympäristöstä ainakin saman verran kuin majan ja saunan antimista".

Piirustukset ja työsuunnitelmat laati metsänhoitaja Martti Wirtanen. Marraskuussa pidettiin alueen raivaustaIkoot 15 miehen voimin.

Vuosikokouksessa 14.2. 1945 päätettiin luovuttaa seuran varoista 25 000 markkaa käytettäväksi Uusniemen majan rakentamiseen. Lisäksi otetaan 50 000 markan velka tarkoitukseen.

Majatoimikunnalle annettiin tehtäväksi toimia siten, että maja saataisiin valmiiksi syksyyn 1945 mennessä. Sen vuoksi tilattiin rakennusaineet jo talvella, mutta sodan jälkeen vallinneen rakennustarvikepulan vuoksi ja sekaannuksien takia ko. tarvikkeet saatiin vasta kesällä Kuittilan kylään, josta ne kuljetettiin rakennuspaikalle. Kuljetusta varten oli rakennettava kulkuväylää, jotta perille päästiin hevospelillä. Kuljetuskustannukset ja tien korjaus nostivat rakennuskustannuksia noin 20 000 markalla. Lisäksi avusti Arvi A. Karisto Oy huomattavasti.

Heinäkuussa annettiin rakennusurakka E. Järviselle Kuittilasta. Työn piti valmistua syyskuun alkuun mennessä. Rakennustarvikkeiden puutteesta johtuen ei majaa kuitenkaan saatu sellaiseen kuntoon, että sitä olisi voitu käyttää metsästyskauden aikana. Tarvittavat rakennushirret kaadettiin talkootyönä lähellä olevasta kaupungin metsästä kaupunginjohtajan luvalla ja muutenkin kertyi asiassa paljon talkootyöpäiviä. Metsästysmajan isännöitsijänä ja taloudenhoitajana toimi Mauno Salo.

Vuoden 1946 toimintakertomuksesta ilmenee, että metsästysmaja on ollut käytössä. Siellä ovat monet metsästäjät yöpyneet. Sauna on ensiluokkainen ja löylyt kirpakat. Kuitenkin on maja ollut vailla kalustoa ja muitakin puutteita havaittu. Harmillisinta on ollut avotakan huono veto, joka johtuu savukanavassa olevasta mutkasta. Ilmeisesti piipun korotus lisäisi myös vetoa.

uusniemijuhla.jpg

Huolimatta vaikeuksista saatiin maja kesällä 1947 sellaiseen kuntoon, että avajaisjuhla päätettiin järjestää 31.8. 1947. Juhlaan kutsuttiin kaikki seuran maanvuokraajat ja jäsenet sekä paikallisten sanomalehtien edustajat. Juhlan ohjelmasta mainittakoon puheenjohtajan Eino Kariston tervehdyspuhe sekä metsästysosaston puheenjohtajan Martti Wirtasen juhlapuhe. Päätoimittaja M. Kittelä oli runoillut erämajalle ja erämiehille onnistuneen runon. Seura tarjosi kaikille kahvia, virvokkeita ja voileipiä. Välillä kilpailtiin pienoiskivääriammunnassa ja tikanheitossa. Kittelän runon viimeinen värssy viritti majalle toivomuksen:

Asukohon onni, usko,
ratkekohon riemu rintaan,
kynnyksen ken yli saapi,
portailta ken ponnistaapi
uksen auki lieden lämpöön,
takkatulen tarinoihin,
erämiehen onnen oksaan.

Uusniemen metsästysmaja oli tuolloin lähes tiettömän taipaleen takana. Hämeenlinna-Turku maantieltä johti Rouvinmäestä lähtevä polku Korpilammin pohjoispuolitse kangasmaastoon, jossa oli sijainnut Uusniemen torppa. Välillä oli kuljettava pitkospuita pitkin upottavan suon yli. Pelkkä kulkeminen majalle antoi aavistuksen saapumisesta luonnon kätköön. Myös Kuittilan kylästä johti sinne polku tai tiepahanen, jonka kunto tuskin salli hevospelillä kulkua. Kuten edellä ilmenee, nosti rakennustarvikkeitten kuljetus huomattavasti majan rakennuskustannuksia. Paljon vietiin omin voimin tavaraa kantaen. Muun muassa majan pitkä pöytä on kannettu syvässä hangessa tarpoen kaksikilometristä uraa. Maailmanennätys alallaan. Maja käsittää suuren huoneen, jonka nurkassa on avotakka ja hella. Yläpuolella on vielä parvi makuusijoja varten. Ikkunat ovat verrattain pieniä, luoden hämärän tunnelman. Majalle ominaista on miellyttävä savupirtin tuoksu, mikä aiheutunee takan savuttamisesta alkuaikoina. Sauna on saman katon alla. Puuttuu vain järvimaisema löylyn jälkeen. Pihalta löytää vielä torpan jäännöksiä. Navetan seinät ovat olleet osaksi kivistä, niiden raunioita ei ajan hammas hävitä. Luonto vaan verhoaa sen. Mahtavat koivut herkuttelevat navetan voimakkaassa pohjamaassa. Muitakin rakennuksien perustoja havaitsee vielä. Pihapiirissä kasvaa vuosikymmenien takaisia mustaherukoita ja ruusupensaita. Onpa tasalaakea kivikin, jota on joskus käytetty pihapöytänä. Peltotilkut ovat olleet vähäisiä ja kivisiä, ilmeisiä perunamaita. Mutta maa mustaa ja voimakasta vieläkin.

Selaillessa majan vieraskirjaa saa elävän kuvan monista eräretkistä ja niiden tunnelmista. Monasti esiintyy majan isännän Mauno Salon nimi. Hänellä oli erityistä vetoa Uusniemeen, muulloinkin kuin eräretkillä. 15.5.1949 on hänen merkintänsä: "Kaunis keväinen aamu. Ei saanut kaupungissa rauhaa, vaan täytyi päästä tänne korven kätköihin, tarkastelemaan ja kuuntelemaan mitenkä elämä pursuaa voimakkaana täällä suuressa luonnossa." 31.8. 1949 odotteli Jukka Uotila, kuulu kennelmies, metsästyskauden alkamista seuraavin miettein: "Olen täällä nuoren uuden koirani kanssa kahden - odotan suurella hartaudella aamutunteja nähdäkseni Jaanan työskentelyä". Eräretkillä samosi mukana hyviä ystäviä ja kylänmiehiä. Niinpä on maailmankuulu asemestari Niilo Talvenheimo 25. 10. 49 innostunut lausumaan: "Ei tiedä kotoiset ämmät missä miehet mellestävi, kussa uhmavi urohot"! Majalla käytiin monasti myös perheen kanssa. Kesällä marjassa, talvella hiihtoreissulla. Vieraskirjassa esiintyy lähes kaikkien seuran jäsenten nimet ja vielä monen muun. Ahkerimpia majalla kävijöitä olivat kuitenkin edellä mainittujen Salon ja Uotilan ohella Aarne Visuri, Ilmari Wiberg, Toivo Kuusela, Onni Karisto, Erkki Karevaara, Oiva Rovila, Ville Timonen, Osmo Logren ja Eino Niemi. Useimmiten todettiin retken onnistuneen, mutta joskus oli majan käytössä valittamista, kuten kuivien polttopuiden loppuminen tai lattian likaisuus. Saattoipa olla ikkunakin rikottu luvattomien kävijöitten jäljiltä.

Vuosi 1967 toi uuden vaiheen metsästysmajan historiaan. Silloin rakennettiin metsäautoteitä Luolajan kylän takametsiin ja niin kävi, että autotie tuli Uusniemen koskemattomaan soppeen.

Ukkometso vanha vaappuu,
homenokka hongan yllä,
mietteissänsä mietiskelee,
mistä on autot tänne tulleet
eräpirtin tanhualle.

Uusniemen metsästysmajan 20-vuotisjuhlaa vietettiin suurella joukolla 3.9. 1967. Maja oli saanut juhlan kunniaksi uudet päällysvaatteet -peltikaton ja seinät kirkkaanpunaisen värin. Omien emäntien kestittävänä oli satainen vierasjoukko. Ulkona kilpailtiin kovasti sekä käden vakavuudessa että silmän tarkkuudessa.

Uusniemi sai myös Säästöpankin lahjoituksena uuden upean vieraskirjan. Vanha olikin käytössä kovin kulunut. Hankittiin myös uusi kiuas saunaan -nykyaikainen jatkuva- lämmitteinen. Maja oli kuin uudestisyntynyt. Maalitalo autotien varressa. Isäntänä toimi rakennusmestari Valto Laine.

Olisi luullut, että kämpän käyttö kaksinkertaistuisi autoyhteyden saavuttua. Mutta ei sanottavaa lisäystä ole tapahtunut. Yöpyminen on selvästi vähentynyt. Pääseehän nyt niin helposti kotiin omaan sänkyyn. Ja sieltä taas aamuvarhaisella autolla metsään. Mutta kyllä majalla käyttöä silti on. On pidetty riistapeltotalkoita. Uusniemen perunamaa kasvaa nyt rehukaalia. On pidetty kokouksia ja koirakokeita. On myös perhepiirissä marjareissulla käyty.

Muuttunut on myös metsän väki, harvennut. Ei istu enää Ukkometso tuossa tulomatkalla suon sivussa. On toki vielä mäyrä kummun kupeessa, jänisjussi jäljitettävänä ja itse kruunupääkin huilii suosaaren siimeksessä. Poissa on myös moni tässäkin jutussa mainittu erämies.

Uusniemen majalla

Olemme suojassa Uusniemen majan
täällä äärellä Kuittilan rajan.
Vierellä ikkunan tuon nyt näki,
että pihalla tuolla on männikkömäki.

Aurinko kultaa mäntyjen sivut,
aivan laantuu huolet ja kivut.
Kahvit kun keittää hellalla tuossa
taasen on mukava kahlata suossa.

On kaukana täältä pauhu ja humu
etäältä kuuluu autojen kumu.
Mukava on täällä viipyä tovin
tosin aika on tiukalla nytkin kovin.

Kahvia juodaan päässä pöydän
saa hakea pitkäiin jos moisen löydän.
Penkit tuossa on mallia samaa
täällä ei yhtään turhaa kamaa.

On muistona jahdista hirven pää,
jossa mukana on ollut Karisto tää.
Suuri on ollut otus tuo,
jonka matkanpäänä oli Heinisuo.

On seuramme tunnus perällä tuvan
siinäpä näemme värikkään kuvan.
Kohta on aihetta porista pata,
kun seuramme täyttää vuosia sata.

Pöydän yllä on makuuparvi
siinäpä uinuu Eero tai Arvi.
Ja takan loimussa katonrajan
saa nauttia hämystä tämän majan.

Takana seinän on sauna hyvä
siellä voi maistua ohranjyvä.
Veden kun lähteestä kannat tänne
nuortuu jo ehkä toinenkin jänne.

Nyt päättyi tähän kahvihetki
ja taasen jatkuu meidän retki.
Nyt pistän nimen kirjaan tähän
tässä aikaa onkin mennyt vähän.

Kiitos paljon maja Sulle,
kun hetken suojana olit mulle.
Jos tänne johtaa eräretki,
niin levähdetään pieni hetki.

Nämä mietelmät on kirjoitettu metsästysmajamme Uusniemen vieraskirjaan erään metsästysretken levähdystauolla v. 1971.

Valto Laine