Erälä

Tuon sanan kun näkee tai kuulee palauttaa se muistiin monia tapahtumia ja hetkiä vuosikymmenien ajoilta. Erälän majalle kokoontui vuosittain ystävien joukko sekä metsästyskautta alkamaan että sen päättymistä viettämään. Löytyipä sinne latu talvisinkin pilkkiä nykimään. Joukko oli vuosittain pääasiassa samojen jahtiystävysten muodostama, mutta pistäytyi siellä joskus joku toispaikkalainenkin "eräintoilija". Seurue oli kooltaan 8-10 henkilöä, ja ei ole syytä epäillä, etteikö illan kuluessa ja saunan nautinnon jälkeen juttu luistanut ja laulut raikuneet.

Jos missä, niin siellä syötiin. Tetti toi ammatillisena lihantuntijana ainakin kolminkertaisen annoksen kaalikeittoon soveltuvaa lihaa ja aina avuliaana ammattikokkina Viki piti huolen aterian valmistamisesta. Kun tämä vankka rasvainen keitto oli nautittu, niin pakostakin hetkeksi puhe hiljeni eikä laulukaan heti luistanut vatsan ollessa täpötäynnä ja vähälle se jäi tipparoppienkin vaikutus. Jos lähtisi kuvailemaan niitä moninaisia tapahtumia, jotka liittyvät Erälän majan vaiheisiin, johtaisi se kokonaisen kirjan kirjoittamiseen, joka ei nyt kuulu asiaan. Ja toisaalta voi sanoa, että se saattaisi viedä lukijalta uskottavuuden tapahtumiin. On kuitenkin sanottava, että kaikki mitä tapahtui, oli joko asiaa tai huumoria ja pääasiassa hyvien jahtiystävien välitöntä seurustelua.

En nyt kuitenkaan jätä lukijaa täysin osattomaksi näistä meidän nautinnoistamme ja tuon ikään kuin malliksi erään tapauksen. Kun oli taas kerran päätetty lähteä Erälään metsästyskauden alkajaisia viettämään, alkoi joukkoa kerääntyä. Allekirjoittanut ei syystä tai toisesta ehtinyt ensimmäisten mukaan, joten lähdin vähän myöhemmin. Kun saavuin maan tieltä lähtevän polun varteen, ihmettelin että kukapa on tässä heinäkuormaa käsitellyt. Lähdin sitten 3 kilometristä polkua taivaltamaan eikä matkalla näkynyt mitään erikoisempaa. Muutamiin kuusennäreisiin ja katajanoksiin oli tosin tarttunut jokunen heinänkorsi.

Kun sitten saavuin majalle oli siellä jo joukko koolla ja tervehtiessäni heitä huomasin, että jo poikuusaikuista jahtikaveriani Tettiä ei näkynyt joukossa. Kun kysyin, missä Tetti on, sain vastaukseksi: "Tetti on tuolla pinon takana Selman kanssa". Menin sitten vähän varoen pinon luo ja tapasin sieltä Tetin ja Selman. Tetti oli nimittäin taluttanut Selman, komean ayshirerotuisen lehmän huvilaItaan 7 km päästä Alajärveltä EräIän majalle. Kun katselin tapahtumaa, tietenkin vähän hymyillen, sanoi Tetti: "Maito ei lopu eikä tarvinnut kannuja kantaa. Kantoivatpa kaverit vielä Selmalle heinätkin, luullen kantaneensa uusia patjaheiniä vuoteita varten".

Hämeenlinnassa, 24. 10. 1972
Martti Wirtanen